Kokoan viimeiseen postaukseen tiivistelmän Saksan harjoittelujaksosta, ajatuksista ja palautteesta:

Suoritin harjoittelun kotoisassa yksityisyrityksessä (Robert Hannke, Garten- und Landschaftsbau), jonka työkohteet vaihtelivat ympäri Berliiniä. Päivittäisiin tehtäviini kuului betonin ja puutarhajätteen kantaminen, nurmikon istuttaminen, siivoaminen sekä olla yleinen apukäsi. Yrityksen tavoite oli näyttää saksalaista viheralaa mahdollisimman monipuolisesti. Omat tavoitteeni olivat työskennellä loogisessa järjestyksessä (esim. istuttaminen), oikeiden työvälineiden valitseminen, työajan arviointi, työskennellä ryhmänä sekä noudattaa työturvallisuutta. Mielestäni minä sekä Robert Hannke olimme onnistuneet tavoitteissamme hyvin.

Berliinissä meillä oli yhteyshenkilö, Benthe, jota tapasimme henkilökohtaisesti Saksassa n. 1,5 kertaa viikossa, sekä olimme aktiivisesti yhteyksissä puhelimitse ja sähköpostitse. Tämä oli minulle suuri tukipilari,  sillä Bentheen oli helppo lähestyä ja puhua avoimesti omista ajatuksista ja askarruttavista asioista.

Suurimmat ongelmat tapahtuivat asunnossamme kämppiksien kesken, sillä väsyneenä saa pienistäkin aiheista riitaa. Myös sukupuolierot vaikuttavat, esimerkiksi 2 naista ja 1 mies samassa asunnossa voivat aiheuttaa paljon erimielisyyksiä. Tilanteeseen kuitenkin auttaa keskustelutuokio ja avoimuus. Jos tämä ei toimi, niin kannattaa hankkia yksi ulkopuolinen ratkaisemaan tilannetta.

Harjoittelun aikana kasvoin sekä työntekijänä että nuorena naisena todella paljon. Ensinnäkin siitä syystä, että tämä oli ensimmäinen kerta kun olin näin kauan erossa läheisistäni ja kotimaastani, sekä minun tuli tulla toimeen itsenäisesti vieraassa maassa, vieraalla kielellä ja kulttuurissa. Toisekseen tiiminvetäjänä sekä roolihahmona olen kasvanut valtavasti; varmemmaksi, avoimemmaksi ja selkeämmäksi.
Sen lisäksi jo pelkästään kulttuurierojen noteeraaminen, mm. köyhyys ja julkinen liikenne ovat avartaneet paljon.

Haluan kannustaa kaikkia niitä, jotka edes vähänkään miettivät työharjoittelua ulkomailla! Se tulee olemaan ikimuistoisin ja varmasti kasvattavin hetki elämässäsi, olitpa minkä ikäinen tahansa :)

Parmesaani kiittää ja kuittaa.

Der Letzte Tag

Niin se viimein koitti. Viimeinen työpäivä, joka viuhahti aivan, aivan liian nopeasti. Heti aamusta Steven oli ostanut minulle kaakaon sekä Andylle ja itselleen kahvit. Nautittuamme juomat saavuimme ensimmäiseen kohteeseen, jossa harjasimme nurmikkoa. Kyllä, harjasimme! (Vähän niin kuin hiuksia harjataan) Ajatuksena oli siis harjata kuollut nurmikko pois ja haravoida jälkeenpäin yleissiistiksi. Maaperä oli kuulemma ollut jo istutusvaiheessa huonossa kunnossa, joten siksi nurmikkoa tulee hoitaa ja lannoittaa.

Hoidettava nurmikko

Tämän muutaman tunnin keikan jälkeen siirryimme Stevenin ja Andyn kanssa seuraavaan yksityispihaan, jossa Benny ja Elice  olivat jo aloittaneet hommat: Paloittelimme vanhan nurmikon laitteella (josta en valitettavasti saanut kuvaa) ja lappasimme vanhan tavaran tien varteen. Samalla kun lava-auto tuli noutamaan jätettä, se toi samalla multaa jonka levitimme Elicen kanssa. Lopuksi lannoitimme ja istutimme nurmikon sekä kastelimme sen. Siinä oli minun lyhyt, viimeinen päivä tehty.

Levittämässä multaa Elicen kanssa

Kastelua vaille valmis!

Koska päiväni loppui jo puoli kolmen aikaan eikä minulla ollut avainta, jouduin matkustamaan aivan toiseen päähän Berliiniä noutamaan avainta Jaanilta. Pääsin kotiin viiden aikaan ja valmistauduimme Tuulin kanssa viimeiseen iltaan: Aluksi kävimme tapaamassa uutta hollantilaista tuttavaamme, jonka jälkeen suuntasimme viimeiseen Berliiniläiseen clubiin jossa tulisimme vähään aikaan käymään. Ja voi että minkälainen paikka se olikaan! Brunnen70 club sijaitsi oikeasti bunkkerissa, johon mentiin hissillä ja jossa ei ollut minkäänlaista hätäuloskäyntiä. Sen lisäksi koska ihmiset polttivat sisällä, voitte vain kuvitella kuinka huono ilma siellä oli! Joka tapauksessa, se oli kokemus jota en tule hetkeen unohtamaan. Voin myös sanoa että positiivisella tavalla :)

Ja kerrottakoon vielä lauantaista, jolloin lentomme lähti takaisin Suomeen.

Aamulla Benthe toi meille aamupalaa jonka parissa vaihdoimme vielä kuulumisia ja ajatuksia. Hän toi meille myös henkilökohtaiset kiitoskortit sekä pienet Sekt-shampanjapullot, joka oli ainoa merkkituote Itä-Berliinistä joka säilyi Berliinin muurin hajoamisen jälkeenkin. Mekin annoimme Benthelle läksiäislahjaksi suuren kesäkurpitsan, koska tiesimme kuinka paljon hän rakastaa vihanneksia! 

Loppusiivouksen ja pakkauksen jälkeen laitoimme ovet lukkoon ja kävelimme viimeistä kertaa Osloestrasselle, josta otimme bussin lentokentälle.

Lentokoneessa en osannut vielä ajatella mistään mitään, sillä olin vielä väsynyt eilisen yön riennoista. Kuitenkin muutaman päivän päästä minulle tuli sellainen olo, että tahtoisin niin kovasti takaisin Berliiniin. Sen jälkeen olenkin ollut kovassa kuumeessa. Stressi, sä olet niin ihana asia mun elämässä. Not.

Die Beobachtung

Huomioita Berliinissä:

Kerjääminen on hyvin näkyvää. Junissa ja metroissa vanhat mummot ja papat kävelevät päästä päähän kerjäten ihan kaikkea; leipää, rahaa, vaatteita, tupakkaa, mitä vain. Koska en ymmärrä paljoa saksaa, en tiedä mitä kaikke he höpöttelevät, mutta äänestä kuulee selkeästi että hätä on kova.

Laiton kaupittelu on asia joka on hämmentänyt paljon. Aasialaiset nuoret miehet seisovat pimeissä nurkissa ja tunneleissa myymässä tupakkaa säällä kuin säällä. Vaikka he vaikuttavat pelottavilta, todellisuudessa he ovat kuitenkin sympaattisia kavereita. Näin ainakin minulle kerrottiin...
Kaduilla on paljon pieniä pöytiä, missä kaupitellaan juomia ja muuta satunnaista tavaraa.
Asemilla nuoret miehet kysyvät matkustajilta käytettyjä U- ja S-bahn lippuja ja myyvät niitä eteenpäin. (Lipulla pääsee käsittääkseni vain yhteen suuntaan, joten joku muu voi jatkaa matkaa samalla lipulla. Aika luovaa.)

Panttipullot. Otetaan esimerkiksi 6-päkki olutta. Jos yhden pullon kappalehinta on 0,19e ja pullon pantti 0,25e, mikä on logiikka? Toisaalta, en ikinä käynyt palauttamassa pulloja enkä muista tarkalleen oliko pantti tosiaan 0,25e, mutta hei c'mon hinta!

Julkinen dokaaminen ja tupakointi sisätiloissa on aivan normi homma. Täällä näkee paljon ihmisiä, joilla on litran tuoppi kainalossa sekä liikkeissä (mm. kampaamoissa) poltetaan tupakkaa sisällä. Ällöttävää.

Nopeusrajoutuksia on vain merkityillä alueilla, yleensä koulujen lähistöllä missä on paljon lapsia. Muuten ihmiset ajelevat mielensä mukaan. Hullua.

Woche Nr. 4

Viimeisen viikon aikana tunteet tuntuivat kamalan ristiriitaisilta: pitäisikö olla helpottunut, että kohta se on ohi ja pääsee kotiin lepäämään, vai surullinen siitä että joutuu jättämään työkaverit, joiden kanssa kieli on juuri ruvennut sujumaan. Aamuisin ajattelin usein, että olisinpa jo lentokoneessa, mutta töissä halusin taas innokkaasti oppia lisää saksaa ja tehdä ahkerasti hommia. Kotona ei oikein tiennyt tuliko onnen vai surun kyyneleitä, ja murheita oli vaikea jakaa kenellekkään kun tunnelma kämppiksien kanssa oli edelleen kireä ja väsynyt.

Onneksi töissä murheet pysyivät kaukana ajatuksista ja pystyin keskittymään siihen olennaiseen: puiden kaatamiseen, jota teimme lähes koko viikon.
Puut olivat usein hankalissa paikoissa joten niitä ei voinut kaataa kokonaisina, niinpä jouduimme pilkkomaan ne ensin pieniin osiin. Homma sujui seuraavasti päivästä toiseen: 

Herra kiipesi puuhun ja leikkasi ensin oksat pois

Kun oksat oli leikattu pois, aloitettiin varren pilkkominen

Oksat tungettiin silppuriin

(Tyytyväinen roudari)

Ja pilkotut pönköt laitettiin kasaan, josta kuorma-auto tuli noutamaan ne myöhemmin

Silput vietiin sorttiasemalle

Lakaisua saksalaiseen tyyliin

Tiistai-iltana tapasin uutta tuttavaani Alexia, joka oli lähdössä takaisin Armeniaan. Päätimme mennä kahville Alexanderplatzilla töiden jälkeen. Ilta venähtikin pitkäksi, sillä päädyimme kahvilaan jossa oli live-esitys pianon säestyksellä, ah! <3 Kaakaon ja upean kiisseli-jäätelö-annoksen jälkeen huomasin kellon olevan jo aivan liikaa ja suuntasin kohti U-bahnia vain todetakseni, että ne ovat menneet kiinni. Minulla ei ollut mitään tietoa yöbusseista, saatika sitten mikä menisi lähellekään Weddingiä. Pohdiskelin kauan erilaisia vaihtoehtoja ja lopulta päädyin siihen lopputulokseen, että taitaa olla parasta ottaa taxi huonosta saksankielestäni huolimatta. Eikä siinä mitään, pääsin turvallisesti kotiin ja loppusummakin oli kukkorolle ystävällinen. Ainoaksi harmiksi jäi, että ilta loppui liian nopeasti ja että herästyskello tulisi soimaan 3 tunnin päästä. Mutta se oli kyllä sen jäätelöannoksen arvoista!

 Omnom!

Torstaina kaadoimme vain pieniä puita ja siistimme isoa piha-aluetta, sekä minä pääsin myös kitkemään! Enpä ole pitkään aikaan nauttinut kitkemisestä niin paljon kuin sinä aamuna. Roudaamisen lisäksi pääsin myös seuraamaan kun ammattilaiset kiipeilijät poistivat köynnöksiä ikkunoiden edestä.

Tänään pääsin töistä aikaisemmin, sillä minulla, Tuulilla ja Benthellä oli tapaaminen Herr Robert Hannken ja Herr Pauluksen kanssa klo16. Tarkoituksena oli käydä läpi Europassi-monistetta sekä keskustella työharjoittelun tavoitteista ja niiden onnistumisesta. Hannken ja Pauluksen tavoitteina oli näyttää minulle ja Tuulille mahdollisimman monipuolisesti yrityksen toimintaa, mm. kivi- betoni- ja puutyöt, hoitopuoli, puiden kaato, nurmikon istutus jne., ja keskustelun aikana totesimme että he olivat onnistuneet siinä mainiosti. He olivat myös hyvin tyytyväisä meidän työpanokseemme olemalla aina ajoissa oikeassa paikassa, ja kuinka olimme tuoneet positiivista ilmapiiriä työympäristöön. Myös maininta siitä, että olemme aina tervetulleita takaisin Saksaan ja että Robert Hannkelta löytyy aina työpaikka mahdollisuuksien mukaan, lämmitti mieltä todella paljon!

Der letzte Wochenende

Viimeinen viikonloppu alkoi haikeisin mielin. Perjantaina emme tehneet muuta kuin suunnittelimme kuumeisesti mitä kaikkea vielä haluaisimme nähdä, sekä kuinka paljon ruokaa kannattaisi enää ostaa.
Lauantaina päätimme viettää museo-päivän Saksan historiallisessa museossa (Deutsche Historische Museum) sekä vanhassa museossa (Alte Museum). Molemmat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja, sisäänpääsykin oli vain 8e, ja jos meillä olisi ollut opiskelijakortit mukana hinta olisi laskenut puoleen. Saksan historiallisessa museossa pääsi näkemään saksalaista historiaa aikajärjestyksessä 1400-luvulta alkaen Berliinin muurin murtumiseen asti. Vanhassa museossa taas esiteltiin klassista Kreikan antiikkia. Ai että mä rakastuin niihin komeisiin patsaisiin!

 Vanhan Museon vieressä sijaitsi Berlin Cathedral

Ahkeran kävelyn jälkeen kävimme ansaitulla sushilla

Kulttuurisen päivän jälkeen selailimme couchsurfing.com -sivustolta, josko illalla olisi jotain menoa, sillä eihän viimeisenä lauantai-iltana voi kykkiä vain sisällä! Löysimmekin mukavalta kuulostavan tapahtuman ja vietimme ikimuistoisen yön Kreuzbergissä hollantilaisen, taiwanilaisen ja kahden amerikkalaisen kanssa: aloitimme rauhallisessa ja tunnelmallisessa baarissa, josta siirryimme kiertelemään klubeja aamu seitsemään asti!

Ja noh, sunnuntain osaattekin jo kuvitella ;) Mutta harvemmin löytyy noin mahtavia ihmisiä, joten se oli sen arvoista!

Woche Nr. 3

Kolmas arkiviikko tuntui mitättömän lyhyeltä, sillä keskiviikkona 3.10. oli pyhäpäivä ja perjantaina jouduin pysyttelemään kotona putkimiestä odotellessa, sillä keittiön hana on vuotanut pahasti jo pitkään.
Muutamat hassut päivät koostuivat nurmikon istuttamisesta ja pihojen siistimisestä. Aika perus hommia mitä olen aikaisemmin tehnyt Suomessa, mutta kerrankin ei tarvinnut kysellä jokaisesta asiasta erikseen, vaan pääsin oma-aloitteisesti tekemään hommia ja näyttämään, etten minä mikään turha kaveri täällä ole! ;) Sainkin suullisesti hyvää palautetta tiiminvetäjiltä, mikä nosti 100%:n puhtini 150%iin.

 Tiistaina lisäsimme multaa ja istutimme nurmikkoa Jakomäen kokoiselle alueelle

Nurmikko kastelua vaille valmis. Pikkumies (lempinimi) korjaamassa kiveystä.

Torstaina päästiin haravoimaan oikein olan takaa!

Ennen

Ja jälkeen

(koska tällaset kuvat on niin kivoja ja sain tästä erittäin hyvää palautetta! :)

Leikkasimme pensaat, kitkimme, haravoimme ja lakaisimme

Ja keskiviikkoa unohtamatta! 3.10. juhlistettiin Saksan jälleenyhdistymisen päivää. Kaunis ja aurinkoisen helteinen päivä aloitettiin Tuulin kanssa Brandenburger Torin alueella, jossa oli paljon pientä ohjelmaa sekä lava, jossa tuli olemaan monia artisteja päivän aikana. Unter der Lintenillä oli taas telttoja, joissa myytiin ruokaa, juotavaa ja muuta pientä tilpehööriä.

Lähistöllä oli myös eläintarha, jonne oli kätevä kävellä suuren puiston läpi. Puistossa oli paljon ihania patsaita, mutta valaistus siihen aikaan päivästä oli niin hölmö että kuvat eivät oikein onnistuneet.
Eläintarhan pääovi oli näyttävä! Kahden suuren intialaistyylisen norsupatsaan vieressä oli lipunmyynti jonne oli hieman jonoa. Tietenkin, koska oli pyhäpäivä. Alue oli todella suuri eikä karttoja ollut esillä kuin tietyissä risteyksissä, mutta saimme koluttua alueen melko hyvin päivän aikana. Vain kirahvit ja jääkarhut jäi näkemättä.

Vaikka koko viikko ei ollut niin rankka kuin aikaisemmat kaksi viikkoa, on väsymys silti suuri. Koti-ikävä alkaa kaihertamaan ja saksankielen söpertäminen tuntuu väsyttävän päivä päivältä enemmän. Tunnelma asunnossakin rupeaa tuntumaan kireältä ja nihkeältä.
Vaan ei! Nyt on tsempattava ja jaksettava loppuun asti! Tässä tilanteessa osaa arvostaa sosiaalista mediaa sekä puhelimia, kun läheiset ovat kaukana.

Koti-ikävä lihapullia

Huomatkaa myös sydämen muotoiset!

Montag mit Tuuli

Maanantai lähti hyvin hitaasti käyntiin ja matkustaminen Tuulin kanssa tuntui ikuisuudelta. Koitin tiedustella työmaasta ja työkavereista jotain, mutta olin liian väsynyt kysymään oikeita kysymyksiä. Pian saisin sen kuitenkin selville.
Päästyämme Frohnauhun kuvittelin saapuvani suurelle työmaa-alueelle, sillä Tuuli oli maininnut että täällä on ollut yhteensä 8 raavasta miestä painamassa duunia. Todellisuus oli kuitenkin toinen; alue oli hyvin pieni ja yksinkertainen, mutta voi pojat kuinka painavia materiaaleja tänne olikaan roudattu! (katso viimeisen kuvan kivien kokoa ja määrää!)
Hommat olivat täällä loppusuoralla, joten tänään meitä oli Tuulin ja minun lisäkseni kaksi miestä (en muista heidän nimiä enää..) Koska molemmat, minä ja Tuuli, olimme harjoittelijoita, saimme olla aika paljon keskenämme tekemässä nakkihommia. Aloitimmekin aamun pesemällä erittäin painavia liukuestemattoja ja jonka jälkeen lakaisimme pitkän ja tuskallisen mäen (lika ei meinannut lähteä ollenkaan).

Raskaat matot

"Mutta tie se on tuskien"

Ensimmäisen tauon jälkeen olimme ihan paleltuneita, sillä olimme aikaisemmin kastuneet aika ruhtinaallisesti mattopesun yhteydessä. Onneksi aurinko alkoi paistamaan ja pääsimme heti möyhentämään ja tasoittamaan maata.

Olen tasoittanut maata aika paljon, joten silmä rupeaa jo hahmottamaan kuinka paljon tulisi siirtämään mihinkin suuntaan. Etenkin tänään koin onnistumisen tunnetta, kun pääsin ensimmäistä kertaa kallistamaan maata kivien suuntaan (jonne saadaan ohjattua sadevesi): ensimmäisellä vatupassimittauksella tulos oli miltei täydellinen!

Möyhentämistä

Onnistunut ensimmäinen yritys!

Pääsimme myös levittämään hiekkaa kiveyksien väliin sekä pesemään ne jälkeenpäin!

Koska maa-ainesta löytyi vielä alapihalta, kärräsimme Tuulin kanssa monta kottikärryllistä ylös tahmaista ja pehmeää ylämäkeä pitkin. Huh, siinä pantiin kyllä testille käsi- ja jalkalihakset!
Klo14 aikaan hommat rupesivat olemaan jo hanskassa. Pesimme muutamia isompia koneita, viimeistelimme ympäristöä sekä pakkasimme tavaroita kasaan. Ja silti, pääsimme lähtemään kotiin vasta klo17 aikaan :D

Tässä kyseisessä mäessä oli ollut aikaisemmin ne liukuestematot, jotka me olimme jo pesseet...

Pesimme myös mm. kivileikkurin...

...sekä sähköllä toimivan - karun - kottikärryn

Nurmikon istutusta vaille valmis